Jahtibloggaus

Vuosi vaihtui! Entäs nyt?

Maanantai 7.1.2019 klo 0:26 - Vpj

Kummallista, jos on kiire töissä, ei ehdi kertomaan edes seuran kuulumisia. Turhaa selittelyä ja laiskuutta, voisi kylläkin todeta. Joka tapauksessa, oli miten oli, mutta Pekryn kulunut vuosi 2018 oli jotain jota voi muistella yhdessä ja erikseen. Seuran ihmiset painelivat sen kuuluisan arojäniksen lailla, itseään, perhettään tai ystäviään säästämättä. Eränkävijätalon rakennustyömaa taisi vetää mehut aika monista jäsenistämme. Vapaa maailma ja itsehän harrastavat sanoisi joku...Varmaankin, mutta yhteisö jonka eteen asioita tekee luo haasteita ja saa jaksamaan. Edelleen, se joku sanoisi, että se on yhteisöllisyyttä ja tietoisuus siitä saa jaksamaan yllättävän pitkään. Raatamisen tulos seisoo nyt paikallaan jämerästi. Eränkävijätalo on upea ja toivomme koko seuran puolesta sille aktiivista käyttöä ja pitkää ikää. Iloinen uutinen oli tietysti myös se, että talon ja hirvihallin lopputarkastukset ovat ohi ja hyväksytyt sekä se, että ELY- keskuksen tarkastus on ollut ja maksatushakemukset ovat kunnialla hyväksytyt.

Kaiken kiireen keskelle paukahti vielä syksyllä Riistakeskuksen "Riistan vuoksi" kilpailun voitto. Ensimmäinen palkinto kovassa kilpakumppaniseurassa ja titteli "Suomen paras luonnonhoitaja". Samat Eränkävijätalon rakentajat venyivät vielä tekemään kaiken kevään riistapeltoja, raivaamaan uusia, kylvämään ja kasvattamaan.

Silti, samaan aikaan on sama pieni joukko ihmisiä hoitanut kesäjuhlat, teatteriretket, kyläkahvit ja vielä uudenvuoden vastaanoton.

Toivon, että seuran kaikki jäsenet ymmärtävät, miten kiitollisia he saavat olla toisilleen. Sosiaalinen turvaverkko ei voisi sanoina paremmin kuvata sitä mitä meillä on. Nauttikaa talven hangista ja levätkää. Meitä tarvitaan monessa myös vuonna 2019.

Ai niin....!

Olette saaneet saavutuksistanne onnitteluja ja kiitoksia kuluneesta vuodesta monilta virallisilta tahoilta kuten Riistakeskukselta, ELY- keskukselta, LUKE:lta ja ympäristöjärjestöiltä. Toivottavasti saamme jatkoa vuonna 2019.

Blogin kuvana on tietysti Eränkävijätalon ikkunanäkymä tuvasta.DSC_0577.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Türin kukkamarkkinoilta terveisiä

Sunnuntai 20.5.2018 klo 23:56 - JE

DSC_0229.JPG

TERE!

Valovuosien päässä tuntuu olevan aika, kun kesäkuussa oli pakko päästä villisikajahtiin Viron merenrantaseutujen valoisiin öihin. Ikimuistettavia jahtireissuja. Luonto oli herännyt kesään ja tuuli toi mereltä raikkaan tuoksun. Pitkiä passituksia lämpimässä kesäyössä, kahvia ja odotusta. Ja joskus nähtyjä villisikoja, joskus jopa kaatoja. Kauriita ja hirviä hiipi tornien alla ja aamuyöllä passista pois kävely herkisti aisteja, varsinkin kun huomasit kalkkihiekassa karhun jäljet, omien jälkiesi päällä. Nyt on toisin....

Sikarutto yllätti virolaiset ja tautia ei vain ole saatu kuriin, kaikesta yrityksestä huolimatta. Eipä tarvitse miettiä Viron jahteja, mutta onneksi on Türin kukkamarkkinat, kun kuume possujahtiin alkaa olla pahimmoillaan. Viron alkava kesä maaseudulla on aina elämystä.

Pitäähän sitä käydä tekemässä edes riistapeltosiemenistä kauppaa ja katsomassa mikä on naapureilla mieli kesäjahtien koittaessa. Taisi olla puolet maaseutuväestöstä taas liikkeellä. Türin markkinoilta ei voi olla pois ja vaikkei metsiin mennäkkään, voi vaihtaa kuulumisia ja miettiä yhteen ääneen: "kyllä se tauti jättää meidät rauhaan". Peltosiemenet oli tänä vuonna kalliita ja keskityttiinkin sitten pääasiassa vain kuulumisiin ja hyvään ruokaan. Mukaan lähti myös, kuten aina, reseptejä. Kurkkaa yhtä nopeaa riistaruokasivulta. 

Kommentoi kirjoitusta.

Metsästyksen haasteet

Maanantai 19.3.2018 - Pj

Kevät on jo pitkällä, vaikka itäinen ilmavirtaus ei tahdo laskea irti, kyllä siperia opettaa. Metsästyssyksy 2017 jäi varmasti mieleen monelle. Vettä, vesisadetta, märkää, kastuneita vaatteita ja masentunutta mielialaa jatkuvasta taivaalta tulevasta tavarasta. Mutta onko sen kelin oikeasti väliä? Onko kuitenkin pääasia olla yhdessä ja nauttia luonnon monipuolisesta olemuksesta. Vetinen syksy muuttui helmikuun pakkasjaksoon lähes lumettomalle maalle. Tulihan se lumikin pakkasten seuraamana, mutta jäätyi hetkessä myös korpaksi ja jäätiköiksi hangen alle. Tulee jotenkin ajatuksiin, että ilmastonmuutos haluaa näyttää olemassaolonsa. Ehkä niin on ja tulevat metsästyskaudet tarjoilevat alati kaikissa olomuodoissaan vaihtelevaa kosteutta joka jäätyy talvella kelvottomaksi keliksi niin koirille kuin metsästäjille.

Ilmasto luo meille uusia ja ennalta arvaamattomia haasteita. Metsällä pärjäämme varusteidemme ansiosta. Markkinamiehet luovat meille aina uutta vaatetta torjua olosuhteiden ankeutta. Ruokakaan meiltä ei pääse näillänäkymillä kelien takia loppumaan, ainakaan hetkeen.

 Entä sitten riista, joka totuttelee myös uusiin olosuhteisiin? Mitkä ovat metsän asukkaiden olosuhteiden muutokset tässä kaikessa. Osa selviytyy paremmin, osa huonommin. Luulen, että jatkossa meidän metsästäjien rooli tulee olemaan vielä haastavampi, säilyttää luonnon monimuotoisuutta. Näin kevään korvalla myös meidän seuramme valmistautuu tulevaan riistapeltourakkaan. Peltoala on kasvanut vuosien mittaan ja sen hallinnointi vaatii jo pysyvää suunnitelmallisuutta. Enää ei riitä kasvilajisuunnitelma, vaikka siemeniäkin on kulunut vuosittain satoja kiloja. Rinnepeltojen, joenrantapeltojen hallinnointi ja uusien peltoalojen raivaaminen vanhoihin viljelysarkoihin on seuralta valtava urakka. Ojien ja hulevesien kulun suunnittelu takaa sen, että riista hyötyy oikeasta riistapellosta, eikä saviliemeen jäätyvästä yksinäisestä nauriista aarin alalla.

 Riista tarvitsee lisäksi riittävän suojan. Ojanteiden reunavyöhykkeet, vanha metsä, tiheiköt ovat luontaisia suojapaikkoja joita meidän tulee vaalia. Riistametsänhoidon FSC- sertifiointi on eräs työkalu meille monimuotoisuuden polulla. Tulemme järjestämään aiheesta lisää informaatiota kuluvana vuonna. Toimiva riistapeltoverkko on meille Pekryläisille omantunnon kysymys, se on tavallaan myös osa moraalista lupaa ottaa metsästä riistaa kestävän kehityksen mukaisesti.

PJ

Kommentoi kirjoitusta.

Terveisiä Alpeilta

Maanantai 21.11.2016 - Sirkku Sihteeri

Passissa_jyrkanteen_reunalla.JPGHARRIN JA SIRKUN NIZZAN PÄIVÄKIRJA

 

21.10.2016 perjantai

Matkapäivä Nizzaan. Perillä tutustuttiin kaupunkiin. Illalla ajettiin Ollin (Olivierin) kesäasunnolle Sallagriffoniin.

 

22.10.2016 lauantai

Aamulla aikainen herätys, ajettiin kokoontumispaikan kautta metsästysmajalle ja siitä jalkauduttiin maastoon passipaikoille. Päivä oli aurinkoinen ja sään lisäksi meitä suosi paikallinen metsän Tapio, koirien ajosta saaliiksi saatiin yhteensä viisi possua. Harri ampui pikkupossun ja Sirkku toisen vähän isomman. Metsästyksen päätteeksi nautittiin majalla pöydän antimista. Puheensorina oli melkoinen, kun kerrattiin päivän tapahtumia. Syöminen jatkui illallisen merkeissä Ollin kesäasunnolla. Jose oli laittanut maistuvan kaurispaistin.

 

23.10.2016 sunnuntai

Edellisaamun tavoin kokoonnuttiin ja sitten lähdettiin majalta vuoristoon. Sää oli sateinen, mutta lämmin. Koirat ajoivat hyvin, kellot niiden kaulassa kilisivät aivan lähellä, mutta possuja ei tullut ammuttaviksi. Muutama näköhavainto oli.

 

24.10.2016 maanantai

Lähtö kaurisjahtiin. Ajettiin kiemuraisia teitä pitkin vuoristoon valtion maille. Auto jätettiin parkkiin ja lähdettiin kipuamaan vuoren laelle kytikseen. Yksi näköhavainto kauriista saatiin, mutta ei saalista. Kauniit ja lumoavat maisemat kyllä korvasivat vaivan.

 

25.10.2016 tiistai

Välipäivä metsästyksestä. Ajettiin Nizzaan ja käytiin tutustumassa vanhan linnan alueeseen. Ostettiin tuliaiset täältä. Käytiin sitten paikallisissa isoissa kaupoissa ja jotain sieltäkin jäi mukaan. Palattiin kesäasunnolle paikallistenkin mukaan kamalaa reittiä. Tiessä oli hirmuisia mutkia ja rotkoja. Hui!

 

26.10.2016 keskiviikko

Jälleen villisikajahtiin. Tällä kertaa naapuriseuran vieraaksi. Kivuttiin korkealle vuoristoon. Saaliiksi saatiin yhteensä kaksi possua, kumpaisenkin ampui paikallinen metsästäjä. Sirkun passiin tuli kymmenen metrin päähän metsäkauris, mutta se loikki kiireen vilkkaa takaisin metsään, kun huomasi ihmisen polulla. Metsästyksen jälkeen majalla syötiin nyt Josen laittamaa villisikapaistia. Kylläpä oli hyvää!

 

27.10.2016 torstai

Matkapäivä kotosuomeen. Ajettiin Nizzaan Ollin kotiin. Olli ja hänen vaimonsa ajoivat meidät lentokentälle. Matkalaukkuihin saatiin kotiin tuomisina villisian kinkut. Joulua odotellessa siis…

Suuri Kiitos isännille ja nähdään Suomessa hirvijahdin merkeissä.

Un Grand Merci pour nos hôtes! On se reverra à la chasse à élan en Finlande. : )

TUTUSTU RETKEN KUVASAALIISEEN KUVASIVUILLA "Vieraina meillä ja muualla"

Kommentoi kirjoitusta.

Ensimmäinen hirvi

Sunnuntai 9.10.2016 - JE

Jahtipäivät seuraavat nyt toisiaan toistaen ja kerraten metsästyksen rutiineita. Ehdottoman tylsää ja väritöntä, sanoisi asiaa tutkimaton. Ehkä joskus niinkin. Metsästyksestä tekee kuitenkin kiehtovaa se, että siinä ei kaikesta monesta rutiininomaisesta asiasta huolimatta ole mitään rutiininomaista. Metsästyksessä ei koskaan ole kahta samanlaista päivää. Jokainen syksyisessä metsässä koettu hetki vie ihmistä kauemmas nykyajan rutiineista ja toistoista. On mukava tuntea jahtikoiran riemu ja metsän väri. Päivä voi tuoda monia yllätyksiä ja yksi niistä voi olla vuosikymmenet kokeneen pienriistamiehen ensimmäinen hirvikaato. Hienoja hetkiä koko seurueelle, hetkiä joista rutiininomaisuus on kaukana. Hyvä Hessu, päivän huipennus.heikin_kaato.jpg 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Perheet metsässä

Maanantai 3.10.2016 klo 16:31 - JE

Pikkuserkut_kaadolla.jpgSyksyn perhetapahtumien pääkohta voi olla mitä vain. Meillä se on ilmeisesti hirvijahti, ainakin jos mittaa sitä perheiden yhteisenä harrastuksena. Osallistujia on monista seuran perheistä ja monissa sukupolvissa. Tavallaan kätevää nähdä omasta suvustaan ja ystävistään suuri poikkileikkaus nuotiolla hirvijahdin lomassa. Jotenkin nykykielellä mediaseksikkäämpää kuin ainaisilla piparkakkukesteillä vanhemmilla, isovanhemmilla, anoppilassa, lapsuudenkavereilla,....Lisäksi raikas syysilma on parasta terveysvaikutuksiltaan!

Koska jahtikausi on hirvestyksenkin osalta avattu, on hauska sanoa, että se myös avautui helpommin kuin vuonna 2015. Ensimmäinen viikonloppu on taputeltu ja saaliiksi saatiin ensin vasa ja sitten vielä lehmä. Ja kun edes kerran pääsee bloggari kehumaan itseään, niin kaadoin vielä molemmat, kiitos valtavista aplodeista. Uuden oman mausteensa hirvestykseen tietysti tuo omariista.fi järjestelmä, joka nyt seurueilla on käytössä. Saanenkin onnitella kaikkia naapuriseuroja hienosta avausviikonlopusta, hymyillään kun metsissä tavataan, meidän nuotiopaikalta saa aina kahvia.

Saaliista voi ihailla kuvia hirvijahtikuvissa sivustolla.

Aurinkoisia jahtipäiviä!

Kommentoi kirjoitusta.

Mennyttä kesää haikaillen

Maanantai 3.10.2016 klo 15:49 - JE

Joka vuosi kesä tulee yhtä varoittamatta ja yhtä varoittamatta se myös häviää. Kesään kohdistuu valtava odotus ja tekemättömien ulkotöiden määrä. Vuosittaiset puutarhan kunnostukset ja uusien istutusalueiden luonti saavat ihmisen jatkamaan päivää auringonnoususta auringonlaskuun. Muutaman hätäisen unitunnin katkaisi kanalamme toimeliaan kukon herätyshuutelu ja ulkotyöt jatkuivat vailla väsymystä, nythän on kesä. Hevoset laitumella ilta- auringossa, tallitöistä suorastaan nauttii lämmössä ja talven pimeys on unohtunut, aivan kuin tälläkin leveysasteella olisi ikuinen siunattu kasvukausi.

Ajattelussa sattuu joskus virheitä ja ensimmäinen varoitus, oli syysmyrsky yön pimeydessä kanalaan iskenyt näätä, joka lopetti auvoisan kesän. Kukkomme koki sankarikuoleman ja kanat kuolivat puolustuksen sorruttua. Aamu oli synkkääkin synkempää, tuhojen hiljaista tutkimista.

Päivät lyhenevät ja aurinko paistaa jo matalalta. Taitaa olla kuitenkin aika alkaa laittaa tilaa talvikuntoon ja hetken kuluttua on aika laittaa myös näätäputki pyytämään.    

Kommentoi kirjoitusta.

Tavatonta talvea

Tiistai 9.2.2016 - JE

Jokainen kynnellekykenevä muistelee kai suurella kaiholla "normaaleita" talvia. Niissä talvimuistoissa hanget väikkyvät kirkkaan valkoisina, aurinko paistoi, pakkasta oli miinus kymmenen ja ajokoira ajoi hirmuisella haukulla. Taitaa olla unennäköä, voi olla myös alkavan dementian aikaansaamaa harhaa. Tammikuun Siperian hyytävät pakkaset ovat saaneet nyt seurakseen helmikuun lämpöaallon, joka on itseasiassa leppoisampi kuin viime juhannusjuhlien lämpötila. Vesi sataa luistinradoiksi jäätyneille poluille ja kuusikkojen pohjille. Ei raikaa ajokoiran haukku, eikä kaatosateessa edes nuotio pala, joten ei tarvitse eväitäkään kärventää. On tämä outoa, tavatonta talvea.......

Kommentoi kirjoitusta.

Pikkujoulua

Keskiviikko 2.12.2015 - JE

Tylsää, kun ei pääse jokapaikkaan minne haluaisi. Pekryn kyläkahvien pikkujoulut olivat juuri mainitun kaltainen tapahtuma. Minäkin olisin halunnut päästä muistelemaan vanhoja hirvijuttuja kymmenienkin vuosien takaa. Olisin halunnut toivottaa meidän kylän veteraaneille hyvää ja lämmintä alkavaa joulun aikaa ja itsenäisyyspäivää. Ensi vuonna pääsen, tiedän jo. Tiedän myös sen mitä vaatii aina järjestää, tehdä ja hoitaa. Kiitos Lasse ja Kati kun järjestitte ja hoiditte, tapahtumat mitä aikaiseksi saadaan merkitsevät paljon. Hyvää Joulunaikaa kaikille teille, joita emme tavanneet pikkujouluissa. 

Kommentoi kirjoitusta.

meidän päivä

Sunnuntai 1.11.2015 - Juha Erola

Pessimismi on hyve, optimismi pahe. Liekö kyseisen totuuden omakohtainen etsintä ollut lauantai aamuna huipussaan. No,- yhtäkaikki, tuntemukseni alkoivat kyllä parantua, kun näin valppaan ja aina valoisan ajoporukan saapuneen kylän omaan jahtipäivään, täynnä toivoa ja jännitystä. Oma jännitykseni on ollut hieman alavireinen, tyhjäntärkeitä passipaikkoja jaellessa aamuisin. Kaikki muuttuu, kun siihen asennoituu oikealla tavalla. Aamun ensimmäinen ajo, ketju saapuu tyhjästä metsästä mutta ajoketjun perässä painaltaa hirveä haukahteleva pieni musta koira. Jokohan se päivä paistaa sinne missä....Kyllä, kaato on tosiasia jo kello 10.00. Tästä täytyy tulla hyvä päivä. Jahtitilanteita ja jännitystä kyllä päivä tarjoaa, mutta syksyn kohokohta antaa odottaa itseään kello kahteen. Tuon kokoista sarvipäätä ei juuri ole nähty vuosiin ja nyt me kyllä sen otamme omaksemme. Metsä antaa pyyntimiehelle jos haluaa ja nyt haluaa. Kuningas on kuollut, Eläköön Kuningas!!

Kommentoi kirjoitusta.

Tässäpä sitä ollaan

Torstai 22.10.2015 - Juha Erola Pekryn Pj

Jahtikausi on alkanut ja meillähän sitä on singahdellut hirviä koirien edessä kuin entisen pappilan piikoja. Kaatoja on tosin tullut myös yhtä vähän kuin entisen pappilan piioissa. Edelliset syksyt ovatkin tuudittaneet meidän uskoon jossa hirvi kaatuu, kunhan metsään yleensä jaksetaan mennä ja homma käy kun siinä tunnetussa Ruåtsinkielisessä ohjelmassa. Eipä käy tänä syksynä, on hyvää tuuria ja huonoa tuuria, meillä sitä tuntuu olevankin vain jälkimmäistä. Tässä sitä ollaan ja tästä sitä noustaan, --Ensi viikolla bloggaus jatkuu kyläjahtipäivän merkeissä.

Kommentoi kirjoitusta.