Jahtibloggaus

Metsästyksen haasteet

Maanantai 19.3.2018 - Pj


Kevät on jo pitkällä, vaikka itäinen ilmavirtaus ei tahdo laskea irti, kyllä siperia opettaa. Metsästyssyksy 2017 jäi varmasti mieleen monelle. Vettä, vesisadetta, märkää, kastuneita vaatteita ja masentunutta mielialaa jatkuvasta taivaalta tulevasta tavarasta. Mutta onko sen kelin oikeasti väliä? Onko kuitenkin pääasia olla yhdessä ja nauttia luonnon monipuolisesta olemuksesta. Vetinen syksy muuttui helmikuun pakkasjaksoon lähes lumettomalle maalle. Tulihan se lumikin pakkasten seuraamana, mutta jäätyi hetkessä myös korpaksi ja jäätiköiksi hangen alle. Tulee jotenkin ajatuksiin, että ilmastonmuutos haluaa näyttää olemassaolonsa. Ehkä niin on ja tulevat metsästyskaudet tarjoilevat alati kaikissa olomuodoissaan vaihtelevaa kosteutta joka jäätyy talvella kelvottomaksi keliksi niin koirille kuin metsästäjille.

Ilmasto luo meille uusia ja ennalta arvaamattomia haasteita. Metsällä pärjäämme varusteidemme ansiosta. Markkinamiehet luovat meille aina uutta vaatetta torjua olosuhteiden ankeutta. Ruokakaan meiltä ei pääse näillänäkymillä kelien takia loppumaan, ainakaan hetkeen.

 Entä sitten riista, joka totuttelee myös uusiin olosuhteisiin? Mitkä ovat metsän asukkaiden olosuhteiden muutokset tässä kaikessa. Osa selviytyy paremmin, osa huonommin. Luulen, että jatkossa meidän metsästäjien rooli tulee olemaan vielä haastavampi, säilyttää luonnon monimuotoisuutta. Näin kevään korvalla myös meidän seuramme valmistautuu tulevaan riistapeltourakkaan. Peltoala on kasvanut vuosien mittaan ja sen hallinnointi vaatii jo pysyvää suunnitelmallisuutta. Enää ei riitä kasvilajisuunnitelma, vaikka siemeniäkin on kulunut vuosittain satoja kiloja. Rinnepeltojen, joenrantapeltojen hallinnointi ja uusien peltoalojen raivaaminen vanhoihin viljelysarkoihin on seuralta valtava urakka. Ojien ja hulevesien kulun suunnittelu takaa sen, että riista hyötyy oikeasta riistapellosta, eikä saviliemeen jäätyvästä yksinäisestä nauriista aarin alalla.

 Riista tarvitsee lisäksi riittävän suojan. Ojanteiden reunavyöhykkeet, vanha metsä, tiheiköt ovat luontaisia suojapaikkoja joita meidän tulee vaalia. Riistametsänhoidon FSC- sertifiointi on eräs työkalu meille monimuotoisuuden polulla. Tulemme järjestämään aiheesta lisää informaatiota kuluvana vuonna. Toimiva riistapeltoverkko on meille Pekryläisille omantunnon kysymys, se on tavallaan myös osa moraalista lupaa ottaa metsästä riistaa kestävän kehityksen mukaisesti.

PJ


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini